Saimme mahdollisuuden puhua Hanna-Maria Hammarin kanssa hänen inspiraation lähteestään, työprosessistaan sekä kokemuksestaan Moly-Sabatan taiteilijaresidenssissä.

 

Aloitit taiteilijaurasi valokuvauksen parissa. Miten siirtymä valokuvasta keramiikkaan tapahtui? Millainen rooli valokuvalla on taiteessasi tänä päivänä? 

 

Kuvien tekeminen on edelleen keskeinen osa työtäni taiteilijana, vaikken olekaan enää pitkään aikaan työskennellyt valokuvan kanssa päätoimisesti. Ajatukseni syntyvät ensin kuvina, ja kieli tulee niihin mukaan vasta myöhemmin. 

Työni ytimessä on havainnointi. Nuorena taiteilijana koin, että valokuvaus tekniikkana mahdollisti parhaiten työskentelyn vaistonvaraisesti, siten, että luo jotakin uutta näkemänsä pohjalta. Se tuntui yksinkertaiselta. 

Siirtymä valokuvauksesta veistoksiin tapahtui luontevasti, kun opiskelin taidekoulussa. Huomasin, että nautin materiaaleista ja maailmassa jo olevista kolmiulotteisista esineistä enemmän kuin niiden kaksiulotteisista toisinnoista. Tosin olen viime aikoina löytänyt valokuvauksen uudelleen, joten kuka tietää, ehkä vuoden tai kahden päästä työskentelen taas sen parissa!

 

Millainen merkitys materiaaleilla on taiteellisessa prosessissa? Millä perustein valitset materiaalit töihisi? 

 

Materiaali-  ja tekniikkavalinnat ovat ratkaisevassa asemassa useimmissa taideteoksissa. On vaikea vastata yksiselitteisesti siihen, miksi olen päätynyt johonkin tietyn materiaalin, koska päätös riippuu aina työstä. Teokset, joita työstin residenssijakson aikana koostuvat lasitetusta keramiikasta ja teräsesineistä, jotka löysin käytetyn tavaran markkinoilta Ranskasta. Olen hyödyntänyt sekä keramiikkaa, että terästä aiemmissa töissäni, mutta valitsin ne tähän projektiin etenkin siksi, että ne vedenkestävyytensä ja lujuutensa ansiosta sopivat hyvin ulkoilmaan. Olosuhteet  määrittelevät aina lähtökohdat, joista alan suunnitella uutta projektia.

 

Mistä löydät inspiraatiota töihisi/ mitkä ovat suurimmat inspiraation lähteesi? 

Miten ideat syntyvät töihisi? Miten työskentelyprosessi etenee siitä eteenpäin/ mitkä ovat työskentelyn eri vaiheet ?

 

Inspiraation lähdettä on vaikea määritellä, sen voi löytää kaikkialta, mutta ennen kaikkea se syntyy työhuoneella. En etsi inspiraatiota kovin tarkoituksellisesti, luen ja katselen useita asioita, mutta ne eivät suoraan kuvastu töihini. Ne pikemminkin tallentuvat säilömuistiin ja vaikuttavat sitä kautta päätöksiini. 

Tutkiskelen eri aikakausien taidetta ja luen runoutta. Minua kiinnostaa paikkasidonnainen muotoilu, jota voi näkyä kaikenlaisissa esineissä. Nautin esimerkiksi siitä, miten kirpputoreilla täysin yhteeensopimattomat esineet on koottu yhteen näytille. Minulla on valtava kirpputoreilta löydettyjen erikoisten esineiden kokoelma, joka inspiroi minua suuresti. 

 

Millainen kokemuksesi on ollut Moly-Sabatan residenssissä? Mitä odotat Sillon festivaalilta, jossa uusia teoksiasi tulee olemaan esillä? 

 

Työskentelyyni kuuluu useita vaiheita ja työstän teoksiani pitkälti materiaalien tutkiskelun kautta, eri tekniikoita kokeillen. Minulla on harvoin ajatusta siitä, miltä työni näyttävät ennen kuin olen saanut ne valmiiksi ja joskus yllätyn lopputuloksesta. Sen takia on välillä vaikea kartoittaa, mitkä materiaalit sopisivat teokseen parhaiten ja mitkä tekniset ominaisuudet palvelisivat parhaiten sen tarkoitusta. 

Tästä johtuen työskentely tyhjällä työhuoneella rajallisilla työvälineillä on ollut välillä haasteellista. Olen vakuuttunut, että mukavuusalueeni ulkopuolella työskentely on ollut monella tapaa tehokasta, mutta ajoittain syö energiaa ja voimavaroja. Ollessani Moly-Sabatassa olen koettanut olla avoin alueen uusille vaikutteille ja kerännyt jännittäviä materiaaleja ja paikallisia esineitä, joihin en olisi törmännyt ilman residenssijaksoa Ranskan maaseudulla.  Olen varma että nämä materiaalit esiintyvät tavalla tai toisella tulevaisuuden teoksissani. 

Sillonin festivaalilla esittelen ensimmäistä kertaa kokonaisuuden, jota voisi kutsua julkiseksi veistokseksi. Teokseni ovat esillä vanhan kirkon raunioissa, jossa ne ovat täysin alttiita luonnolle ja alati vierailijoiden ulottuvilla. Oli kiinnostava ja haastava tehtävä suunnitella teoksia, joiden mittakaava on aivan eri totutusta, ja jotka eivät saa olla helposti särkyviä. 

 

Tila johon ne suunnittelin ei voisi myöskään olla kauempana tavanomaisesta valkoisesta kuutiosta. Haluan täydentää tilaa eikä kilpailla sen kanssa. Festivaalilta odotan erityisesti sitä, että pääsen näkemään, toimiiko töiden omaperäinen esillepano käytännössä. Samalla tietenkin toivon, kokemus on myös yleisölle antoisa. 

 

Hanna-Maria Hammarin näyttely on esillä Pariisin Exo Exo -galleriassa 18.10. – 14.12.2021.