© Shahi Derky, Leftovers

AMPI (Academy of Moving People and Images) kuratoi instituutin syksyn elokuvaohjelmaa keskittyen tuomaan esiin suomalaisen elokuvateollisuuden äänien monimuotoisuutta. Keskustelimme yhdessä akatemian perustajan ja taiteellisen johtajan sekä elokuvantekijä Erol Mintaş’n sekä kahden akatemian alumnin, Fiona Musangan ja Shahi Derkyn, kanssa.

Academy of Moving People and Images (AMPI) -akatemia perustettiin vuonna 2018 ja sen tarkoituksena on tarjota uusi oppimismalli ja pedagoginen alusta, jossa eri taustoista tulevat ihmiset voivat luoda teoksia yhteistyön ja vertaisoppimisen kautta ja myötävaikuttaa samalla elokuvateollisuuden rakennemuutokseen.

Kertoisitteko hieman tarinasta AMPI:n taustalla? Miten ja milloin kaikki lähti liikkeelle?

Erol: Tarve akatemian perustamiselle syntyi tavattuani monia kierteleviä elokuvantekijöitä eri puolella Eurooppaa, jotka kaikki kamppailivat elokuva-alalle pääsyn kanssa. Elokuva-ammattilaisten verkostot ovat usein pienen piirin tiedossa ja niihin on vaikea päästä sisään ulkopuolelta.

Olen järjestänyt useita työpajoja eri kaupungeissa ja aioin järjestää myös yhden Helsingissä liikkuville elokuvantekijöille. Tiesin kuitenkin, että lyhytaikaisissa työpajoissa mikään ei muutu. Aloinkin miettiä, kuinka voisin luoda foorumin, johon voitaisiin ottaa mukaan nykyisiä instituutioita ja organisaatioita. Oli tärkeää löytää tapa, jolla alan tärkeimmät toimijat ja päättäjät saataisiin mukaan toimintaan.

Saatuamme aloitusrahoituksen järjestimme testikurssin lupaavilla tuloksilla. Tämän upean kokemuksen jälkeen esittelimme akatemian täysversion ja saimmekin tukea koko projektille Kone-säätiöltä.

AMPI:n metodit näyttävät perustuvan erilaisille yhteistyömalleille ja vahvaan vertaistukeen. Jatkavatko opiskelijat yleensä tätä yhteistyötä koulun päätyttyä?

Erol: Meille on erittäin tärkeää pystyä luomaan yhteistyöprojekteja vertaisoppimisen kautta. Pyrimme myös tuomaan alumnejamme mukaan toimintaan aina kun mahdollista. Esimerkiksi Institut finlandais’n kutsuun reagoin ehdottamalla AMPI-alumnien osallistumista ja AMPI-elokuvien näyttämistä, ja välitin kuraattorityön Fionalle ja Shahille. Tällä tavoin annamme vertaistukea alumneillemme ja osallistujillemme.

Shahi: Minä ja monet muut AMPI-alumnit olemme tehneet yhteistyötä tähän mennessä useissa projekteissa ja olemme suunnitelleet myös tulevia projekteja. Kaikki tämä on pääosin sen ansiota, että luentoja pidettiin aina eri paikoissa ja instituuteissa. Saimme tavata koko ajan ihmisiä ja nähdä heitä, jotka tekevät yhteistyötä akatemian kanssa ja tukevat sitä.

Fiona: Monet meistä jatkoivat yhteistyötä eri hankkeissa akatemian jälkeen, ja minulla on vahva tunne siitä, että yhteistyö jatkuu varmasti kauan myös sen jälkeen. Vertaisarviointi oli todella vahvaa, ja minusta tuntui, ​​että onnistuimme kollektiivina luomaan todellisen luovan siteen, eräänlaisen verkon. Jatkan ehdottomasti työskentelyä ja luomista alumnien kanssa jossain muodossa.


© Roxana Sadvokassova, Remains

Yksi AMPI:n päätavoitteista on haastaa elokuvateollisuuden vallitsevia rakenteita, kuten rasismia, suvaitsemattomuutta, sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Vaikka tehtävää on varmasti vielä paljon, näyttää siltä, ​​että alan rakenteellisiin kysymyksiin puututaan paremmin kuin aiemmin. Mikä on ollut palkitsevinta AMPI:ssa?

Erol: Etenkin nähdä elokuvantekijöiden intohimo ja pyrkimys muuttaa elokuvateollisuuden rakennetta. Lisäksi se, kuinka AMPI on jo ollut avaamassa tärkeitä keskusteluja elokuvateollisuudessa niin Suomessa, kuin muissa maissa. Haluaisin nähdä tämän jatkuvat myös tulevaisuudessa.

Toivon, että esittämämme taidokkaat tarinankertojat vievät meidät kohti osallistavampaa elokuvateollisuutta aktiivisen osallistumisen, yhteistyön ja oppimisen prosessin kautta.

…Entä kaikista mieleenpainuvin asia AMPI:n työssä?

Fiona: Minulle mieleenpainuvin asia AMPI:ssa oli sen yhteisö ja tunne vapaasta luomisesta. Tunsin voivani luoda vapaasti tarinoita ja ideoita, ja pystyin luottamaan muihin opiskelijoihin, jotka antoivat minulle rehellistä palautetta. Paitsi että tajusin AMPI:n aikana oman tarinani, tunsin myös olevani tässä jatkuvan luovan energian piirissä, joka vaikutti minuun todella ainutlaatuisella tavalla.

Shahi: Minulle mieleenpainuvin asia oli se, kuinka kaikki uppoutuivat elokuvantekoon päivittäin. Lisäksi akatemian intensiivinen ja rikas ympäristö, joka auttoi innostamaan elokuvan tekoon aina kun tapasimme luentoja tai kuvauksia varten ja jopa muina aikoina.

Erol: Oli hämmästyttävää nähdä, kuinka osallistujien ideat kehittyivät akatemiassa ollessaan ja syntyivät lopulta elokuviksi. Ihailen osallistujiamme, jotka ovat nyt AMPI:n alumneja. Se miten he käsittelivät 11 elokuvan peräkkäistä tekemistä yhdessä ilman sen suurempaa kokemusta elokuvien tekemisestä, ja sitä, kuinka heillä oli hämmästyttävää energiaa ja intohimoa oppimiseen ja luomiseen. En myöskään koskaan unohda AMPI-luennoitsijoiden energiaa ja intohimoa.

On selvää, että kouluun hakijoiden joukossa on hyvin laajasti erilaisia henkilöitä, joilla on erilaiset taustat. Ovatko opiskelijat jo kokeneita elokuvateollisuudessa, vai täysin aloittelijoita? Kertoisitteko meille jotain valintaprosessista?

Erol: Kokemus elokuvatuotannossa ei ole edellytys akatemiaan pääsylle, mutta se on tietysti tervetullutta. Kannustamme kaikkia hakemaan erilaisista ​​taustoista huolimatta. Arvostamme eniten intohimoa elokuvaan ja elokuvien tekemistä kohtaan, sekä päättäväisyyttä tälle valitulle urapolulle. Meillä on osallistujia, joilla on aikaisempaa kokemusta alalta, mutta myös aloittelijoita.


© Saara Hasan, Talk to me, Dance with Me, Let me be

Kertoisitteko meille jotain Institut finlandais’hen valituista elokuvista?

Fiona ja Shahi: Jokaisella valitsemallamme elokuvalla on erilainen yksilöllinen tunnelma. Jokaisen ohjaajan taiteellinen lähestymistapa heijastuu heidän töissään ja prosessissaan, mikä oli kaunista nähdä.

Elokuvavalikoima sisältää myös teidän, Shahi ja Fiona, itsenne tekemät elokuvat: “Remains” ja “Alonely”. Voisitteko kertoa hieman enemmän elokuvista ja erityisesti niiden tuotantovaiheesta AMPI:ssa?

Shahi: Saapuessani Helsinkiin ja akatemiaan kävin läpi aikaisempia muistiinpanojani ja päiväkirjoja ja löysin sivun ajalta, jolloin lähdin ostamaan jääkaappia Etelä-Kurdistanin avoimelta torilta ollessani 16-vuotias. Tarina muutti muotoaan useita kertoja ja kehittyi kirjoitusprosessin aikana. Kuvasimme elokuvan kolmessa päivässä, ja sanoisin, että mukana oli paljon onnea, sillä, se kuinka se tapahtui muutamana aurinkoisena päivänä Helsingissä, ja kuinka saimme kuvata kierrätyskeskuksessa, ja työskennellä yhdessä upeiden näyttelijöiden kanssa oli kaikki ihmeellistä. Kuvauksiin osallistujista melkein jokainen osallistui myös elokuvaan. Kiitos heille sekä luennoitsijoiden ja kuraattorin palautteelle, jotta “Remains” viimeisteltiin nykyisen muotonsa.

Fiona: “Alonely” kuvattiin kolmessa päivässä, ja se oli myös joukon viimeinen. Lopussa minusta tuntui kuin olisimme tulossa maratonin loppuun. Olin kuitenkin innoissani aloittaessani kuvaamisen, koska suurin osa siitä tapahtuu metsässä, missä vietän usein paljon aikaa. Olin täysin luottavainen ikätovereihini prosessin aikana elokuvan ollessa viimeinen – olimmehan kaikki työskennelleet yhdessä jo alusta saakka. Jälkituotanto oli myös suuri oppimiskokemus. Elokuvaa muokatessani näin todella, kuinka se muodostui tarinaksi, joka minulla oli ollut pitkään mielessäni. Tämä teki kokemuksesta uskomattoman.

Mitä AMPI:n tulevaisuus pitää sisällään?

Erol: Kahden vuoden kokemuksen jälkeen tajusin, että AMPI-ohjelmaa on rakennettava uudelleen osallistujien ja luennoitsijoiden palautteen perusteella ja muutimme sen kahden vuoden ohjelmaksi. Voin sanoa, että AMPI muuttuu jatkuvasti ja kehittyy itsensä kanssa. Haastamme myös itsemme. Meille on erittäin tärkeää nähdä alumniemme pysyvän aktiivisina elokuvateollisuudessa, jatkavan luomista ja jatkavan uraansa elokuvateollisuudessa. Haluamme tukea AMPI-alumneja jatkossakin. Tätä varten kehitän AMPI Volume-2:ta, joka keskittyy enemmän tilan ja mahdollisuuksien luomiseen AMPI-alumneille syventäen heidän tehtäviään ja jatkamaan työskentelyä elokuvateollisuudessa.


© Shahi Derky, Leftovers

Fiona Musanga:
Fiona Musanga (s.1996) on ruandalainen elokuvantekijä, kirjailija, valokuvaaja ja aktivisti, joka työskentelee tällä hetkellä Turussa. Musanga aloitti opintonsa vuonna 2012 Turun klassillisessa lukiossa ja valmistui vuonna 2015 näyttelijäksi. Vuonna 2019 hänet valittiin opiskelemaan elokuvantutkimusta Academy of Moving People & Images -akatemiaan (AMPI), joka toimii itsenäisenä elokuvakatemiana Helsingissä. Musanga kirjoitti, ohjasi ja tuotti kaksi lyhytelokuvaa nimeltä “Don’t worry” ja ​”Alonely”, joista jälkimmäinen oli hänen lopputyönsä. Vuonna 2020 Musanga kirjoitti puoliksi omaelämäkerrallisen teoksen “A collection of memories”. Teos julkaistaan ​​yhdessä muiden kirjoittajien kanssa Kustantamo S&S:n yhteisessä kirjassa vuonna 2021. Vuonna 2020 Musanga ohjasi mainoksen Koulutuskeskus Visioon. Tällä hetkellä hän kirjoittaa käsikirjoitusta ensimmäiselle täyspitkälle elokuvalleen “​​Keeping”. Musanga on yksi Ubuntu Film Club -kollektiivin perustajajäsenistä, joka järjestää elokuvanäytöksiä ja paneelikeskusteluja kuukausittain ympäri Helsinkiä.

Shahi Derky:
Tällä hetkellä Ranskassa asuva ja Damaskoksessa vuonna 1997 syntynyt Shahi Derky lähti Syyriasta vuonna 2012 muuttaakseen Etelä-Kurdistaniin. Tämän jälkeen hän siirtyi Turkkiin ja myöhemmin Ranskaan. Derky on suorittanut kielitieteen, kirjallisuuden ja englannin tutkinnon. Hän haki Helsingin Academy of Moving People and Images -akatemiaan, jossa hän teki ensimmäisen lyhytelokuvansa “Leftovers” (2020). Derky on työskennellyt myös yhteistyössä kahden taiteilijan kanssa episodisessa lyhytelokuvassa “Because They Were Three, They Were Four” (2020), joka tutkii totuuksien moninaisuutta. Tällä hetkellä Derky viimeistelee opintojaan poliittisen kielitieteen, terminologian ja käännöstieteen maisterina tavoitteenaan yhdistää kielet, kuvat ja muisti.

Erol Mintaş:
Erol Mintaş on suorittanut jatko-opintonsa elokuvataiteissa ja on suorittanut diplomityönsä Tarkovskyn elokuvateatterista. Mintaş on tehnyt kaksi menestyksekästä lyhytelokuvaa; Butimar ja Berf. Hänen lyhytelokuvansa Berf (alias Snow) on kilpaillut useilla elokuvafestivaaleilla (Montpellier FF, Timishort FF, Brno Sixteen FF, Tangier Mediterranean Short FF,! F Istanbul Independent FF, Antalyan Golden Orange FF), elokuva voitti kahdeksan erilaista palkintoa ympäri maailmaa. Hänen debyyttinsä Song of My Mother voitti Heart of Sarajevo Award parhaan elokuvan ja parhaan näyttelijän palkinnot vuonna 2014; Song of My Mother voitti neljätoista erilaista palkintoa ympäri maailmaa. Mintaş valmistelee uutta projektia, Earth Songia, jota varten Suomen elokuvasäätiö on myöntänyt kirjoitusapurahan. Mintaş perusti Academy of Moving People and Images -akatemian (AMPI) vuonna 2018. Hän teki useita dokumenttielokuvia, kuten From Space Syria is Here. Viimeisimmän Mintaksen tuottamansa dokumenttielokuvan nimi oli “Brothers of Silence”, ohjaajana Taylan Mintaş.