Syyskuussa avautuva Middle Sea -ryhmänäyttely esittelee suomalais-tunisialaisen taiteilijan Dora Dalila Cheffin sekä muotimerkki ÉLBÈn teoksia. Keskustelimme Doran kanssa hänen työstään ja yhteistyöprojektin toteutuksesta.

Ennen muuttoasi Tunisiin kaksi vuotta sitten, olit viettänyt suurimman osan elämästäsi Suomessa – lukuunottamatta kesiä, jotka vietit tunisialaisen isäsi kotikaupungissa Sfaxissa. Olet aiemmin maininnut, että sen sijaan, että etsisit eroja kahden kulttuurin, Suomen ja Tunisian välillä, pyrit nyt päästämään irti ajatuksesta ja keskittymään yhteisten säikeiden löytämiseen. Onko teoksissasi ja työssäsi tapahtunut mielestäsi muutoksia, jotka heijastavat jotenkin tätä ajattelutavan muutosta?

Luulen, että työssäni on jatkuvasti muutoksia, sillä se muuttuu yhdessä ajattelutapani kanssa. Kun vietän enemmän aikaa Tunisiassa, ymmärrän paremmin ja pystyn tarttumaan tekijöihin, jotka yhdistävät tämän paikan itseeni, Suomeen, ja muihin paikkoihin. Itsessäni ollut aukko korjautuu siten ajan myötä, ja voin rakentaa tätä aihetta sekä olla yhteydessä muihin asioihin, joista tulee minulle tärkeitä. Luulen, että tämä heijastuu aina työhöni, sillä se vaikuttaa tapaan, jolla ajattelen ja havainnoin ympäröivää maailmaa.

Institut finlandais’ssa syyskuusta lähtien esillä olevassa Middle Sea -näyttelyssä kävijät näkevät sekä sinun, että Välimeren alueelle keskittyvän muotiasustemerkin ELBE’n teoksia, jonka päätit kutsua mukaan näyttelyyn. Mikä ELBE’n työssä puhuttelee sinua?

Pidän ajatuksesta, että kaksi ystävää suunnittelevat ja tekevät heitä puhuttelevia teoksia. Nautin heidän maustaan ​​ja arvostan heidän tekemistään. Mielestäni on tärkeää tukea toisiamme. Vaikka asusteiden ja taiteen tekemisessä on merkittäviä eroja, on työskentelyssämme paljon samankaltaisuuksia.Työskentelymme heijastaa kulttuuriemme sekoitusta, josta ammennamme inspiraatiota.

Valokuvaaja: Aurélien Mole

Suunnitelit ELBE:n kanssa yhdessä näyttelyä varten huivin. Kuinka yhteinen keskustelunne eteni kohti suunnitteluprosessia?

Kaikki sujui melko sulavasti: luotimme toisiimme ja puhuimme tunteesta, jonka halusimme välittää yhteistyöllämme. Välillämme oli keskinäistä ymmärrystä, joten emme oikeastaan käyneet pitkää vuoropuhelua. Ymmärsimme luonnollisesti sen, mitä halusimme.

Tunisian taiteen ja luovan työn kenttä vaikuttaa tällä hetkellä käyvän läpi jännittävää vaihetta. Kaltaisiasi nuoria taiteilijoita ei hämmennä virallisten taiteellisten instituutioiden tai tilojen puute, päinvastoin. Järjestit esimerkiksi aiemmin tänä vuonna itsenäisesti yhdessä ystäviesi avulla näyttelyn “Bitter Oranges”. Millainen tämä kokemus oli? Millaista palautetta sait yleisöltä?

Kokemus oli parempi, kuin alunperin kuvittelin, vaikka se vaatikin paljon työtä, resurssien hankkimista eri suunnista, sekä monen Tunisissa asuvan taiteilijan, ajattelijan ja luojan panosta. Mielestäni juuri mainittujen instituutioiden puute luo tietyn solidaarisuuden ja yhteisöllisyyden tunteen, ja oli ihana nähdä, että näyttelyyn tuli paljon taiteen opiskelijoita, sekä uusi väkijoukko, jota en yleensä näe gallerioissa.

Mitkä ovat suosikkikohteesi Tunisissa?

Niitä on niin paljon. Jos puhutaan vain Tunisista, eikä edes kaupungin ulkopuolista osista, niin rakastan käydä ravintoloissa ystävieni kanssa, syödä hyvin ja vaihtaa kuulumisia. Rakastan käydä rannalla ja viettää aikaa ystävieni luona, joiden kodeissa on uima-altaita. Rakastan kaupungin keskustaa ja kirpputoreja.

Työskentelet pääasiassa maalausten parissa, joiden luonteelle on tyypillistä lapsenomainen estetiikka, kun otetaan huomioon niiden sommittelu, värit ja muodot. Mikä inspiroi sinua Tunisin päivittäisten havaintojen ja elämän lisäksi? Entäpä suosikkitaidemaalarisi – voisitko mainita muutaman?

Olen viime aikoina keskittynyt maalaamiseen välineenä, mutta haluan aina löytää uusia tapoja luoda ja kokeilla työssäni erilaisia ​​materiaaleja. Valokuvaus on kaiken maalaamani pohja, joten se on tärkeä lähtökohta minulle. Alice Neel on loistava. Lisäksi Alex Ayed ei ole taidemaalari, mutta arvostan hänen taideteoksiaan paljon: hän työskentelee paljon esim. saippuan ja marmorin kanssa.

Valokuvaaja: Aurélien Mole

Maalausten lisäksi työskentelet usein veistosten, etenkin keramiikan parissa. Middle Sea -näyttelyssä näemme joitain keraamisia teoksia, jotka on valmistettu perinteisellä Amazigh-keramiikan ja saven valmistustavalla. Vietit tammikuussa 2020 viikon Sejnanessa Tunisiassa oppiaksesi tätä perinteistä käsityötekniikkaa paikallisten naisten kanssa. Tämä matka on kuvattu myös videoteoksessa طريق osana Middle Sea -näyttelyä. Mikä oli matkan tärkein muisto?

Vaikka yksi viikko onkin lyhyt aika, opin Sejnanen-matkalla valmistusperinteen perustaidot. Halusinkin oppia vain perustaidot, joten kokemuksen saaminen oli kaikkein tärkeintä. Antelias ja vieraanvarainen emäntämme Monija opetti minulle kaiken viikon ajan ja neuvoi minua taideteosten koostamisessa.

Mitkä ovat unelmasi lähitulevaisuudesta?

Palaan takaisin töihin palattuani Pariisista. Työstän uutta naiseutta käsittelevää hanketta Tunisian kulttuurin näkökulmasta, mikä vaatii paljon tutkimustyötä. Odotan projektia innolla. Tavoitteenani on tuottaa monipuolinen kokoelma teoksia ja tutkia Tunisian luonnonvarojen rikkautta luomalla aineellisia teoksia yhdistäen sellaisia materiaaleja, joihin ei ole samanlaista pääsyä Suomessa tai muualla lännessä.