Toukokuun vieraana on kuvanveistäjä ja taiteilija Man Yau, jonka töitä on esillä instituutilla vastikään avautuneessa Keep Your Garden Alive -näyttelyssä. Man aloitti opintonsa Aalto-yliopiston keramiikka- ja lasitaiteen koulutusohjelmassa. Tähtäimessä ollut muotoilijan ura vaihtui kuitenkin pian kuvataiteisiin, kun materiaalien tutkiminen vei voiton funktionaalisuuden tavoittelusta. Helsingissä asuva ja työskentelevä Man jakoi ajatuksiaan muun muassa residenssityöskentelyn ja materiaalien merkityksestä, Brancusista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Kertoisitko hieman taustastasi, miten olet päätynyt kuvanveiston pariin?

Aloitin heti lukion jälkeen opiskelun Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa, Aalto-yliopistossa, keramiikka- ja lasitaiteen koulutusohjelmassa. Pyrkimyksenä oli valmistua muotoilijaksi, silloin en todellakaan uskonut, että olisin päätynyt kuvanveistoon. Kuitenkin muotoilun kurssitöistä syntyi aina jotain muuta, esimerkiksi minua kiinnosti aina enemmän materiaalin kokeellinen tutkiminen tuotteen toiminnallisuuden sijaan.

Kurssityöt alkoivat enemmän ja enemmän muistuttamaan veistoksia. Ehkä selkeä harppaus lähemmäs kuvanveistoa oli vuonna 2012 kun työstin projektia Porcelain Decks. Projektissa käytin käyttöesineen funktiota osana taiteellista ajatusta, ja tällainen metodi näkyy yhä työskentelyssäni. Muotoilun ja taiteen yhdistelmä on oleellinen osa minun taiteellisessa tekemisessä.

Man Yau: Shiga-love. Kuva: Man Yau
Man Yau: Razaseries. Kuva: Kerttu Penttilä.

Olit viime syksynä Suomen Japanin instituutin järjestämässä residenssissä Shigaraki Ceramic Cultural Parkissa Japanissa. Residenssin aikana syntyi myös Keep Your Garden Alive -näyttelyssä esillä oleva teossarja Shiga-Love. Miten residenssijakso vaikutti työskentelyysi, miten se näkyy teoksissa? Onko sinulla suunnitteilla muita residenssijaksoja lähitulevaisuudessa?

Japanin residenssi oli ihana<3 Työjaksona se oli suhteellisen lyhyt keraamiseen työskentelyyn, kuusi viikkoa, joten päätin keskittyä teknisiin haasteisiin, kuten keraamisten liitosten sekä alilasitteiden työstämiseen. Kehitin liitosmetodin, joka on toteutettavissa täysin keramiikan keinoin, sekä alilasitteita, jotka toimivat ilman kirkasta lasitetta. Nämä tekniikat yhdistettynä vaikutteisiin, joita näin, koin tai tunsin residenssin aikana, ovat vaikuttaneet siihen miltä veistokset näyttävät.

Toivottavasti lähitulevaisuudessa tulee taas hyviä residenssijaksoja vastaan! Tällä hetkellä en ole vielä hakenut niitä, sillä haluan hakea vain residenssejä, joissa on tarpeeksi hyvä rahoitus residenssin järjestäjän puolelta. Residenssityöskentely on usein hyvin vaativaa; tietyn jakson aikana on opittava työskentelemään uudessa ympäristössä uusien ihmisten kanssa, ja tietysti toteuttaa suunnitelman mukaisesti taustatyötä, luonnoksia ja ihanteellisesti myös teoksia. Se on hyvin haastavaa, jos rahoitus ei ole kunnossa.

Työskentelet usein vaativien materiaalien, kuten puun, keramiikan ja marmorin parissa, joiden käyttö vaatii huomattavaa teknistä osaamista ja ymmärrystä. Mikä on lempimateriaalisi, ja miksi?

Materiaaleilla on merkittävä osa taiteellisessa työskentelyssä, ja valitsen aina tietyn materiaalin tiettyyn veistokseen, koska juuri se materiaali on “oikea.” Toisin sanoen en yleensä lähde työskentelemään siten, että “nyt pitää tehdä jotakin keramiikasta”, vaan materiaalivalinta on määräytynyt taiteellisen ajatuksen mukaan. Esimerkiksi projekti “porcelain decks” ei olisi voinut syntyä lasista, sillä lasin historia tai sen työstö tekniikkana ei olisi tukenut taiteellista ajatusta, jota projekti piti sisällään.

En siis osaa sanoa mikä on lempimateriaalini, ehkä minulle helpoin materiaali on keramiikka, sillä olen työskennellyt sen kanssa niin pitkään. Sen voisi sanoa, että pidän kovista ja kestävistä materiaaleista, kun taas pehmeät tai synteettiset materiaalit tuntuvat kaukaisilta.

Teoksesi ovat usein värikkäitä ja paletit rohkeita. Minkälaisen prosessin kautta hahmotat värimaailman veistoksiisi?

Värien käyttö on aina ollut läsnä työskentelyssäni. Värimaailma syntyy vähän samalla tavalla kuin materiaalivalinta, joissain projekteissa väri määrittyy teknisen haasteellisuuden mukaan (Delfu – tekijyyden piilottaminen), kun taas joissain projekteissa väri voi olla toistuva ja patternimainen (Planet HER-BB – tuotannollisuuden problematiikka). Pyrin siis usein vahvistamaan veistoksen “luonnetta” väreillä, mutta vältän sellaista värin käyttöä, jossa hyödynnetään yleismaailmallisia värisymboleita, kuten pinkkiä tytöille ja sinistä pojille.

Man Yau: Ladybug. Kuva: Paavo Lehtonen.

Näyttelyssä on esillä myös teos Ladybug. Mikä on tarina kyseisen teoksen takana?

Ladybug on veistossarjasta Nexus, joka esiteltiin viime vuonna Helsinki Design Weekin ohella osana HOP-installaatio -sarjaa. Kyseisessä projektissa käsittelin liitoksia, kantavuutta ja suhteita, joka näkyy myös veistoksessa Ladybug. Ladybug-veistoksessa mietin varjoa, tai ehkä enemmänkin jotakin henkilöä tai asiaa, ja millaisen varjon se heijastaa. Ladybug ei tosin esitä suoraan tätä tyyppiä tai sen varjoa.

Ketä taiteilijaa ihailet? Mistä saat inspiraatiota?

Vaikea kysymys… Olen aina ihaillut Constantin Brancusin sommitelmatajua sekä kiven käyttöä, Mondrianin taitoa piilottaa kehollinen prosessi töissään tai Amy Brenerin tapaa käsitellä dystooppista tulevaisuutta feministisestä näkökulmasta. Ihailen Elina Vainion niin sensuellia ja herkkää tyyliä käsitellä hyvinkin raskaita asioita, Sakari Tervon kuratoimaa uutta online-näyttelysarjaa, joka rikkoo perinteisen näyttelytilan tai aviopuolisoni Jussi Niskasen teoksia, jossa öljymaalaus korostaa itse maalauksen ydintä. Lista voisi jatkua loputtomiin.

Useimmiten saan omiin töihini inspiraatiota melko arkisista asioista, kuten kirjoista joita luen, ruuduista joita tuijotan tietokoneeltani, läheisistäni ja heidän kanssaan käydyistä keskusteluista. Niin limaiselta kuin se kuulostaakin, mutta saan inspiraatiota omasta elämästäni, asioista joita havainnoin omasta ympäristöstä.

Man Yau: Zelda. Kuva: Man Yau.

Työskentelysi on vuosien varrella siirtynyt asteittain muotoilusta kuvataiteen pariin. Kuinka limittäin sanoisit näiden kahden kentän olevan Suomessa?

Kyllä sitä jossain määrin tapahtuu; konkreettisesti se on nähtävillä siitä, että meillä on gallerioita, jotka tietoisesti esittävät taiteen ja muotoilun rinnakkain (Lokal), firmoja, jotka esittelevät tuotteidensa ohella taidetta (Artek) sekä “Taikki” eli korkeakoulu, jossa oli aikoinaan mahdollisuus opiskella taiteen tekemisen perusteita jokaisessa koulutusohjelmassa (ennen kuin se fuusioitui Aalto-yliopistoksi). Toisaalta, olen itsekin kuullut sen sävyistä kommenttia, ettei muotoilukoulusta valmistunut voi kutsua itseään taiteilijaksi, tai että vaikka Suomessa on pitkä historia muotoilun suhteen, ja muotoilu ammentaa inspiraationsa kuvataiteesta, niitä ei pitäisi koskaan sekoittaa keskenään.

Minkälainen loppuvuosi sinulla on tiedossa? Mikä on unelmaprojektisi?

Tällä hetkellä työstän omaa yksityisnäyttelyä, sekä siinä ohessa kirjaprojektia Emma Sarpaniemen kanssa. Yritän pitää vuoden mahdollisimman tyhjänä, jotta jäisi kerrankin aikaa paneutua itse taustatyöhön ja veistämiseen, haluan ottaa käyttööni myös uusia materiaaleja. Unelmaprojekti olisi jotakin sellaista, missä ulkoiset paineet olisivat minimissään, mitä tuo nyt tarkoittaakaan :D.

Man Yau