Instituutin avajaisnäyttelyssä esitellään vuoden 2018 Ornamo-palkinnon voittaja Renata Jakowleffin tilaustaideteos “Reflection painting, gold”. Yli 120 000:ta lasihelmestä koostuvan teoksen inspiraationa on ollut instituutin tila ja ympäröivät materiaalit. Teos elää ja muuttuu valon, varjon ja vuorokaudenajan mukaan ja auttaa havainnoimaan valon fyysisiä ominaisuuksia. Kauneuden konventioita haastava taiteilija jutteli kanssamme muun muassa materiaalin ja valon merkityksestä.

Renata Jakowleff on unkarilaissyntyinen, Suomessa työskentelevä taiteilija, jonka uraa leimaa kokeellinen ja intohimoinen työ lasin parissa. Jakowleff on ollut mukana lukuisissa näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla, ja hän on osallistunut useille kansainvälisille messuille. Hänen teoksiaan on valtion, Suomen lasimuseon sekä ulkomaisissa yksityisissä kokoelmissa. Jakowleff on tehnyt viime vuosina huomattavaa työtä myös perinteisten teollisuudenalojen uusimisessa: hän on kehittänyt Muotobetoni-menetelmän, jolla arkiseen betoniin saadaan tehtyä kolmiulotteisia pintoja.

Olet luonut monipuolisen ja kansainvälisen uran lasin parissa. Miten olet päätynyt työskentelemään kyseisen materiaalin parissa?

Kyseessä ei ole mikään lapsuuden unelma-ala. Taideteollisuus oli jollain tapaa ajatuksissa jo lapsena, mutta oikea polku ei tullut heti vastaan. Kävin kuvataidelukion, ja sen jälkeen opiskelin sekä kauppaoppilaitoksessa että yliopistossa. Tämän jälkeen hain taideteolliseen korkeakouluun keramiikkalinjalle. Aloitettuani keramiikkaopinnot ja tutustuttuani sittemmin lasiin, ymmärsin että jälkimmäinen oli minulle täydellinen materiaali.

Lähestymistapaasi materiaaliin leimaa vahvasti myös kokeellisuus. Mikä materiaalissa kiehtoo ja haastaa sinua?

Lasin nestemäisyys kiehtoo. Se on materiaalina todella haastava, mikä sopii minun luonteelleni – pidän vaikeista asioista. Monet materiaalit reagoivat aika hitaasti, mutta lasi vastaa nopealla aikataululla työstämisvaiheessa. Minua kiinnostaa erityisesti materiaalin oma liike. Jos työstäisin puuta, minua saattaisi kiehtoa se, kuinka puu esimerkiksi halkeaa itsestään. Mutta tämä olisi liian hidasta ja minulla ei riittäisi siihen kärsivällisyys.

Ajoittain teos saattaa muistuttaa turkista, tietyssä valossa siitä saattaa löytyä Helsingistä löytyvä kesävalo, yötaivas alapuolelta ja kirkas kesäpäivä edestäpäin katsottuna.

Lasi materiaalina vastaa siis sinun luonnettasi?

Niin, ja rytmiäni. Myös puhaltaminen oli se mikä vei minut mennessään: se on hauskaa mutta myös erittäin vaikeaa. Pidän vuorovaikutteisuudesta ja keskustelusta materiaalin kanssa. Lasin kanssa voin leikkiä. Kun otan sen uunista, se on kuin hunajaa joka jähmettyy nopeasti.

Aloittaessasi työskentelemään uuden projektin parissa onko sinulla yleensä jo valmiiksi hahmoteltu idea mielessäsi?

Ideointivaiheeseen voi luonnollisesti olla monta eri polkua. Prosessimaisuuden alleviivaaminen on minulle tärkeää, ja se, kuinka prosessin eteneminen riippuu materiaalin asettamista ehdoista. Tietysti, mitä enemmän työskentelee sitä enemmän oppii. Ryhtyessäni työskentelemään minulla on yleensä paljon ideoita valmiina päässäni, jotka perustuvat aikaisempiin havaintoihin ja kokemuksiin. Tämä on toki vain luonnostelua. Johonkin valmiiseen pyrkiminen on sitä varsinaista työtä ja todella aikaavievää.

Minulle työskentelyn eri vaiheet – luonnostelu, ideointi ja tutkimus – ovat melko lyhyitä, eivätkä seuraa toisiaan kronologisessa järjestyksessä. Eri vaiheet kietoutuvat toisiinsa: tehdessäni yhtä asiaa toinen asia on jo muotoutumassa ja saan jatkuvasti lisää oivalluksia. Työskentelyprosessi saattaa välillä olla hidasta ja pitkäveteistä. Tästä johtuen olen alkanut käyttämään enenevässä määrin valmiita materiaaleja. Mikäli itse valmistaa kaiken materiaalin, saattaa käydä niin että on itsestään jäljessä: ideointi on paljon pitemmällä kuin prosessi ja huomaakin työstävänsä jotakin itselle vanhaa ajatusta. Minulle on tehnyt hyvää luopua teknisestä tekemisestä, jossa epäonnistumisen riski on suuri. Materiaalien parissa työskennellessä lopputulos on aina kompromissi.

Tekniseen materiaalin työstämiseen on hyvä saada ainakin hetkittäin etäisyyttä. Ihanteellista olisi mikäli saisin apua kokeellisessa valmistusvaiheessa. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka kyseessä olisi kuinka yksinkertaiset muodot tahansa, kaikilla on aina oma käsialansa. Lopputuloksesta tulee aina tekijänsä näköinen.


Miten instituutin tilaaman teoksen Reflection painting, gold ideointiprosessi eteni?

Teokseen liittyvä prosessi oli alkanut muotoutua jo edellisessä työssäni, jossa oli käytetty sinistä valmiiksi valettua lasia. Tästä syntyi idea myös instituutilla esiteltyyn teokseen: millä muulla tavoin voin hyödyntää samaa prosessia ja esivalmistettuja materiaaleja.

Alkaessani suunnittelemaan teosta yritin pohtia suomalaisuutta kuvaavia määritteitä. Teoksessa käytetyissä helmissä löytyvät ajatukset toistosta ja yksitoikkoisuudesta, kovasta työstä ja selkeydestä. Myös selkeydestä kasvava kauneus on mielestäni myös jotain suomalaisuutta määrittävää. Vaikka kyseisessä teoksessa on käytetty identtisiä kappaleita suuressa skaalassa, en ajattele teosta niiden kautta. Ennemmin ajattelen alueita ja miten nämä tulevat esiin valojen ja varjojen kautta. Ajoittain teos saattaa muistuttaa turkista, tietyssä valossa siitä saattaa löytyä Helsingistä löytyvä kesävalo, yötaivas alapuolelta ja kirkas kesäpäivä edestäpäin katsottuna. Jossain vaiheessa teosta työstäessä ajatuksena oli orgaanisen muodon tavoittelu. En kuitenkaan halunnut objektia, joka olisi suoraan referoinut johonkin. Pidän sen abstraktiudesta ja maalauksellisuudesta.

Teoksen nimi Reflection painting, gold viittaa myös sen muotoon: halusin maalauksellisen lähestymistavan työhön, koska lasiteoksista tulee liian usein veistoksellisia ja kolmiulotteisia. Teoksen väri tulee ympäröivästä tilasta ja materiaaleista.

Valon rooli kyseisessä teoksessa ja lasimateriaalissa yleisesti on suuri. Voisitko kertoa lisää sen merkityksestä sinulle?

Minua on viime aikoina alkanut kiinnostaa suomalainen valo, se on melkein kuin ainetta. Olen asunut Suomessa jo pitkään ja aina ajatellut ympäristöä siellä ensisijaisesti pimeyden kautta. Vasta viime aikoina olen alkanut ajatella enemmän suomalaista valoa, kuinka se on kuulas ja voimakas, jopa leikkaava. Tuntuu myös että taivas on Suomessa jotenkin enemmän edessä, matalalla. Pariisissa taivas on korkeammalla.


Työskentelet myös betonin parissa. Olet kehitellyt Muotobetoni-menetelmän, jolla betoniin saadaan tehtyä kolmiulotteisia pintoja. Kuinka käsittelet työskentelyssäsi rajapintoja muotoilun ja taiteellisen työskentelyn välillä?

Ylipäätänsä taiteen ja muotoilun tekeminen on siivoustyötä kaaoksen keskellä. En koe niitä erillisinä asioina, koska lähtökohta on sama.

Muotobetoni perustuu betonin nestemäisyyteen ja sen plastisiin ominaisuuksiin. Kun betoniin painetaan jotakin, se syrjäyttää materiaalia ja liikkuu. Jälleen kerran tärkeään rooliin nousee liike.

Myös taidetta tehdessä aloitan tunnustelemalla lasin liikettä ja plastisuutta. Ydin on sama: minua kiehtoo materiaalin liike. Teen tällä hetkellä töitä erityisesti betonin ja lasin parissa, mutta koen lähtökohtaisesti kiinnostaviksi kaikki materiaalit jotka liikkuvat.

Koetko että Suomessa muotoilun ja taiteen yhdistäminen on helppoa?

Näiden kahden yhdistelmä on ehkä muuttumassa luonnollisemmaksi. Lasitaide on menneisyydessä ollut vahvasti taideteollinen taide. Lasiteollisuuteen liitettävä menneisyys muotoilun alalla on ollut tietyllä tapaa painolasti ja vahva lokerointi on kuulunut asiaan.

Uskon, että saamani Ornamo-palkinto on myös tunnustus siitä, kuinka työskentely voi olla monipuolista ja rajoja rikkovaa. Saman asian ympärillä voidaan työskennellä eriävästä kontekstista huolimatta. Taiteilijuus on siitä hyvä asia, että voi esittää tyhmiä kysymyksiä.

Pidät uuden etsimisestä ja kokeellisuudesta. Mistä löydät inspiraatiota?

Seuraan paljon teatteria ja nykysirkusta. Arvostan myös paljon yhteiskunnallista taidetta, jossa on paljon merkityksen tasoja. Useimmat ideat saan liikkuessani. Toinen asia mikä minua inspiroi on laatu: hyvässä laadussa näkyy aika ja ajatus. Loppujen lopuksi en tiedä onko inspiraatio hyvä sana, mieluummin puhuisin mielekkyydestä.

Renata Jakowleff

Kuvat: Christian Jakowleff