Laura Merz on suomalainen kuvataiteilija, joka asuu ja työskentelee sekä Suomessa että Saksassa. Laura keskittyy tällä hetkellä lastenkirjojen kuvittamiseen ja villielämää esittäviin piirroksiin hyödyntäen niissä erilaisia kokeellisia piirustustekniikoita. Hänen lastenkirjansa Tuhat ja yksi otusta (Etana Editions 2016) sekä Otusten joukossa (Etana Editions 2019) ovat voittaneet useita palkintoja ja kunniamainintoja. Hänen työnsä Clownfish (suom. vuokkokala) piristää Institut finlandais’n tiloja aina heinäkuun 18. päivään asti. Laura Merz järjestää myös lapsille suunnatun työpajan Raitoja meressä, tahroja savannilla instituutin tiloissa lauantaina 29.2. Lähestyvän ateljeetapahtuman kunniaksi kysäisimme Lauralta muutaman kysymyksen.

Mikä inspiroi sinua ryhtymään kuvittajaksi?

Olen aina rakastanut piirtämistä, ja lapsena ja teini-ikäisenä opiskelin paljon taiteita vapaa-ajallani. Myöhemmin ryhdyin opiskelemaan tekstiilisuunnittelua Aalto-yliopistossa. Halusin suunnitella kuoseja kodintekstiileihin sekä vaatteisiin, mutta huomasin pian prosessin rajoittavan luovuuttani. Maisterivaiheen tutkintoprojektissa päätin keskittyä puhtaasti piirtämiseen itseilmaisun keinona, joka olisi vapaata toistuvan kuosin tai muun lopputuotteen rajoitteista. Tutkin erilaisia tapoja vapauttaa piirtävä käsi perfektionismista ja muista ulkopuolisista paineista, pyrkien täten piirtämään spontaanimmin, intuitiivisemmin, kokeellisemmin ja ilmaisullisemmin. Keskityin piirtämään suosikkiaihettani, luontoa, jonka lopputuloksena syntyi laaja sarja erilaisia musteella maalattuja eläinaiheisia kuvituksia. Tämän pitkän ja kokonaisvaltaisen luovan prosessin kautta löysin lähes vahingossa oman kutsumukseni. Piirtäminen tuotti minulle niin valtavaa iloa, että halusin jakaa sen muiden kanssa. Minulle kuvittaminen tarkoittaa ideoiden, ajatusten ja tunteiden jakamista maailman kanssa minulle ominaisimmalla tavalla — kuvallisen kerronnan kautta. Samaan aikaan koen, että kuvittaminen juurruttaa minut maailmaan. Yritän myös jakaa piirtämisen iloa järjestämällä työpajoja, joissa osallistujat voivat löytää oman äänensä erilaisten kokeellisten piirustustekniikoiden kautta. 

Päädyin vahingossa työskentelemään lastenkirjojen parissa. Maisterintutkintoni aikana tekemäni villielämää esittävät piirrokset olivat esillä eräässä galleriassa Helsingissä, jossa Jenni Erkintalo ja Réka Kiraly Etana Editions’ilta, nykyiseltä kustantamoltani, sattuivat vierailemaan. He rakastuivat eläinhahmoihini ja ehdottivat kirjan tekemistä heidän kanssaan. He ovat nyt julkaisseet kaksi kuvittamaani lastenkirjaa, ja suunnitelmissa on tehdä vielä lisää. 

Ajattelen, unelmoin, muistelen ja opin asioita kuvien kautta. Täten tarinankerronta kuvien välityksellä tapahtuu hyvin luonnollisesti.

Kuvitat tällä hetkellä pääosin lastenkirjoja. Miten kerrot tarinoita kuvien kautta? 

Olen todella visuaalinen ihminen. Ajattelen, unelmoin, muistelen ja opin asioita kuvien kautta. Täten tarinankerronta kuvien välityksellä tapahtuu hyvin luonnollisesti. Kuvittamisessa on niin monia työkaluja, joilla leikkiä: viivoja, muotoja, perspektiivejä, sommitteluja, tekstuureja ja värejä… ja jokaisella näistä elementeistä on sekä symbolista että informatiivista merkitystä. Kun työskentelee lastenkirjan parissa, dialogi ja harmonia tekstin ja kuvien välillä on todella tärkeää. Ideaalitilanteessa kuvitus täyttää tekstin jättämät aukot ja toisinpäin, mutta kuitenkin niin, että lukijan omalle mielikuvitukselle ja johtopäätöksille jää tarpeeksi tilaa. 

© Laura Merz

Töitäsi on ollut esillä useissa näyttelyissä, ja olet myös voittanut paljon palkintoja. Millä projekteilla on ollut suurin vaikutus työskentelyysi?

Valmistumisen jälkeen olen keskittynyt lähinnä lastenkirjoihin, tehden välillä kuitenkin myös tilaustöitä. Olen ollut todella onnekas saadessani rahoitusta työlleni lastenkirjallisuuden parissa.Työskentelin kuluneen vuoden Suomen Kulttuurirahaston vuoden kestävän rahoitusohjelman avulla, jolla oli suuri vaikutus omaan kehittymiseen taiteilijana. On ollut hienoa päästä keskittymään lastenkirjallisuuteen kokoaikaisesti. Lastenkirjoilla on valtava merkitys nuorten sukupolvien oppimiseen, kehittymiseen ja emotionaaliseen elämään. Lapset oppivat tärkeitä empatiataitoja juuri lukemisen ja muiden kulttuuristen aktiviteettien kautta. Tämän vuoksi rakastan kuvittaa lastenkirjoja kaikkein eniten.

Kaksi vuotta sitten minua pyydettiin suunnittelemaan suurikokoinen matto Keskustakirjasto Oodiin muiden nimekkäiden suomalaisten kuvittajien kanssa. Minulle oli suuri kunnia saada taidettani pysyvästi esille Oodin kaltaiseen kauniiseen rakennukseen, joka edustaa lukutaitoa, demokratiaa ja tasa-arvoa kotimaassani. 

Etsin vielä omaa polkuani monilla kuvituksen alueilla. Kirjaprojektit ovat vieneet niin paljon aikaa, etten ole saanut mahdollisuutta tehdä juuri lainkaan kaupallisia kuvitustöitä. Haluaisin ehkä kokeilla tekstiilisuunnittelua uudestaan. Toivon myös tekeväni enemmän kuvituksia lehtiin tulevaisuudessa.  

Luonto on aina kiehtonut minua. Lapsena minulla oli lemmikkejä aina etanoista ja hummereista kaneihin, kissoihin ja vuohiin.

Monet piirroksistasi juhlistavat luonnon rikkautta ja monimuotoisuutta, kuitenkin ripauksella huumoria ja nokkeluutta. Mistä kiinnostuksesi luontoa kohtaan kumpuaa?

Luonto on aina kiehtonut minua. Lapsena minulla oli lemmikkejä aina etanoista ja hummereista kaneihin, kissoihin ja vuohiin. Vuosien ajan säästin viikkorahojani aasiin! En ikinä saanut aasia, mutta työskentelin hevostalleilla ja vietin paljon aikaa maatiloilla lapsuudessani. Myös aikuisena pyrin lähtemään kaupungista säännöllisesti ja viettämään vuosittain vähintään muutaman viikon eläinten kanssa. En saavuttanut tätä tavoitetta vuonna 2019, mutta edeltävänä vuonna vietin kuukauden töissä vuohitilalla Portugalissa. Vuohilauman kanssa käveleminen ja aamuinen lypsyrutiini teki minut niin onnelliseksi!  Vuotta aikaisemmin olin safarilla Länsi-Afrikassa, vieraillessani samalla Beninissä taiteilijaresidenssissä. Vanhan maasturin katolla istuminen ja eksoottisten eläintenkiikarointi teki minuun suuren vaikutuksen.

Se, miten erilaiset fyysiset luontokokemukset muuntautuvat taiteilijan visuaaliseksi kieleksi, kiinnostaa minua valtavasti. Piirrokseni juontavat tosielämän kohtaamisista kotieläinten ja villieläinten kanssa elämäni varrelta. Uskon, että kynää pitelevällä kädellä on jonkinlainen muisti itsessään. Piirtäessä se muuntaa tiedon ja menneiden kokemusten kerrokset kuvan muotoon, joksikin näkyväksi. Luontoa esittävissä kuvissa pyrin tavoittamaan eläinten energian ja perusolemuksen intuitiivisten, spontaanien ja kokeellisten piirrostekniikoiden kautta ja esittämään eläimet sellaisina, kuin olen ne itse kokenut.

Eläimet eivät ole ainoastaan ihmeellisiä ja kauniita ihastelun kohteita, vaan niiden kautta voi myös tutkiskella ihmistunteita ja -käyttäytymistä. Olemme aina heijastaneet tunteita ja piirteitä eläinhahmoihin aina aikaisimmista luolamaalauksista lähtien. Vaikka piirrosteni lähtökohtana ovatkin usein omat luontokokemukset, minua inspiroi myös kollektiivinen tietämys eläimistä, kulttuurimme myytit, tarinat ja faabelit eläimistä. Minua kiinnostaa toisista lajeista tekemiemme tulkintojen monimuotoisuus: mielikuvituksistamme löytyvä harmaa alue ihmisluonnon ja eläinluonnon välillä. Eläinkuva tarjoaa työvälineen, jonka kautta voi tarkastella ihmisolemuksen monimuotoisuutta ja pohdiskella samanaikaisesti, millaista muiden lajien elämä on. Piirrokseni leikkivät sekä ihmis- että eläinstereotypioilla. Ne ovat intuitiivisia ja subjektiivisia potretteja, jotka kertovat tarinoita nisäkkäästä nimeltä ihminen, ja sen kohtaamisista muiden eläinkunnan lajien kanssa. Meidän tulisi arvostaa ja suojella kaikkia lajeja planeetallamme. 

© Laura Merz

Luontoa käsittelevät  teoksesieivät pyri eläinten realistiseen kuvaamiseen. Miten löydät oikean tasapainon todellisen ja abstraktin välillä? Mitä välineitä käytät työskentyssä?

Piirtäessäni pyrin realismin sijaan hyödyntämään alitajuntaani, etsimään sieltä aikaisempia kokemuksia ja oppimaani luodakseni ilmaisullisia, intuitiivisia ja spontaaneja piirroksia. Prosessi on kokeileva ja leikkisä. Luonteeltani olen kuitenkin perfektionisti ja koen, että se tulee usein luovuuden tielle. Perfektionismi on samanaikaisesti sekä siunaus että kirous – se johtaa minut piirtämään, mutta joissain vaiheissa luomisprosessia se voi sokeuttaa ja häiritä minua kiinnittäen huomioni vääriin asioihin. Tuolloin otteeni kokonaiskuvasta herpaantuu.. Tätä välttääkseni keksin aina uusia tapoja jekuttaa itseäni piirtämään huolettomammin ja kiinnittämään vähemmän huomiota yksityiskohtiin. Tuntuu, että etsin jatkuvasti yhä minimalistisempaa lähestymistapaa piirtämiseen. Omasta mielestäni parhaita töitäni ovat ne kaikkein yksinkertaisimmat teokset, joissa äärirajat kuvainnollisen ja abstraktin välillä ovat utuisia. Uskon, että luova kuvittaminen on kaikkein tehokkaimmillaan silloin, kun se jättää tilaa myös mielikuvitukselle. Onnistunut kuva on interaktiivinen: se sytyttää mielikuvituksen kipinän katsojassa, joka sitten värittää tyhjät kohdat mielessään ja kokee oivaltaneensa jotain.

Joskus ensimmäinen spontaani luonnos on mestariteos, mutta useimmiten joudun tekemään hirveän määrän sotkua ennen piirroksen valmistumista. Ihmiset varmaan yllättyisivät, mikäli he näkisivät ne luonnospinot, jotka lopulta johtavat lopulliseen, näennäisesti vaivattomaan ja yksinkertaiseen lopputulokseen. Luonnosteluvaiheen aikana studioni jokainen pinta on peittynyt papereihin, joita täplittävät satunnaiset musteläiskät, siveltimenvedot ja muut kokeilut. Kaaoksella on myös tehtävänsä luomisprosessissani – kaaoksessa syntyvät virheet ja sattumat johdattavat minut usein uusiin ideoihin ja kiinnostavaan visuaaliseen lopputulokseen. Mielestäni suurin haaste on säilyttää valmiissa työssä tuoreus, spontaanius ja alkuperäisen luonnoksen taika.

Käytän töissäni useita piirrostekniikoita ja eri työkaluja. Työkaluna voi olla mikä tahansa, mikä voisi jättää paperille mielenkiintoisen jäljen – siivousvälineitä, rautakaupan työkaluja, tikkuja, muovista ja kartongista leikattuja muotoja ja muita pikkuesineitä, mihin vain pääsen käsiksi. 

Kuva: Veera Mietola

Clownfish, joka on esillä Institut finlandais’ssa heinäkuun 18. päivään asti, on suurennos alkuperäisestä mustepiirroksesta kirjasta Otusten joukossa. Kertoisitko meille tarinan tämän työn takana?

Teoksen vuokkokalat ovat oikeastaan vain sivuhahmoja kirjassani. Ne ovat pieni kalojen joukkio merellisessä maisemassa, joka kuvastaa merien tämänhetkistä tilannetta. Kaloilla ei ole suurempaa roolia tarinassa, paitsi tuoda rohkeissa mustavalkoisissa raidoissaan tarinaan ja aukeaman kuvitukseen lisää graafisia elementtejä. Katsoin jokin aika sitten David Attenborough’n luontodokumentin, jossa vuokkokalat työskentelevät yhdessä liikuttaakseen kookoksen kuorta merenpohjaa pitkin ja luodakseen siitä turvapaikan munien laskemiselle. Päätin antaa näille raidallisille kavereille ikioman aukeaman seuraavassa kirjassani, jotta lukijat voivat oppia heistä hieman lisää. 

Mitä projekteja sinulla on luvassa tulevaisuudelle?

Työskentelen tällä hetkellä uusien lastenkirjojen ja yhteistöiden parissa. Yksi on saamelaiskulttuuriin ja mytologiaan sijoittuva tarina, jota teen yhteistyössä kirjailija Helga Westin kanssa. Lisäksi aion jatkaa villielämää juhlistavia kirjoja Aino Järvisen kanssa, jonka kanssa olen tehnyt kaksi ensimmäistä kirjaani, sekä aloittaa kirjan kokeellisista piirustustekniikoista, joita lapset voivat kokeilla kotona. Lisäksi aion tehdä pienen seinämaalauksen kotikaupunkiini Lohjalle.