Nils Gauppin elokuva Tiennäyttäjä  (Ofelaš, 1987) on historian ensimmäinen saamenkielinen kokopitkä elokuva ja saamelaiselokuvan ehdoton klassikko. Parhaaksi ulkomaalaiseksi elokuvaksi Oscar-ehdokkaana ollut teos nousi suunnannäyttäjäksi myös tuotantotiiminsä ansiosta: päänäyttelijät, ohjaaja ja käsikirjoittaja olivat kaikki saamelaisia, sävellys Nils-Aslak Valkeapään käsialaa. Tiennäyttäjän jälkeen kymmenen vuotta myöhemmin ilmestynyt Paul-Anders Simman näytelmäelokuva Sagojogan ministeri nousi myös nopeasti klassikoksi. Kulttielokuvista huolimatta saamelaisilla elokuvilla ei kuitenkaan ollut omaa foorumia. Pian tyhjiötä tuli täyttämään Skábmagovat, toiselta nimeltään Kaamoksen kuvia -festivaali, jonka tarina on samanlainen kuin saamelaisen käsityön duodjin: se on syntynyt tarpeeseen. “Tuolloin myös konkreettisista esityspaikoista oli puutetta: ensimmäistä festivaalia varten rakennettiin lumesta elokuvateatteria Saamelaismuseo ja luontokeskus Siidan ulkomuseoalueelle”, Sunna Nousuniemi kertoo nauraen.

Inarista kotoisin oleva Sunna Nousuniemi on toiminut Skábmagovat -festivaalin johtajana vuodesta 2018 lähtien. Skábmagovat on vuosittain Inarin kylässä järjestettävä alkuperäiskansojen elokuvafestivaali, ja myös historian ensimmäinen saamelaiselokuvafestivaali. Festivaali houkuttelee pieneen Inarin kylään kaamoksen kylminä ja pimeinä kuukausina noin 5000 kansainvälistä ja kotimaista kävijää.

Halu ja tarve oli kova oman elokuvafoorumin luomiselle. “Skábmagovat ei ole ainoastaan elokuvafestivaali, ja tehtävämme on monipuolinen”, lisää Sunna nopeasti. “Annamme kielikylpyjä ja tarjoamme turvallisen ympäristön, jossa ihmiset voivat katsoa elokuvia omalla kielellään ja ottaa omaa kulttuuriaan takaisin. Kuratoimamme elokuvat tuovat myös sellaisia tarinoita kuuluviin, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kertomatta. Taiteen avulla voimme avata kipupisteitä ja eheyttää yhteisöä.”

Kuratoimamme elokuvat tuovat myös sellaisia tarinoita kuuluviin, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kertomatta. Taiteen avulla voimme avata kipupisteitä ja eheyttää yhteisöä.

Elokuvien lisäksi keskustelutilaisuudet ovat keskeinen osa festivaaliohjelmistoa. “On tärkeää tarjota ympäristö, jossa katsojat voivat käsitellä elokuvien tapahtumia ja teemoja, sillä osa elokuvista saattaa olla rankkoja.” Esimerkkinä Sunna mainitsee Amanda Kernellin elokuvan, Saamelaisveri (2017), jossa tuodaan esiin saamelaisiin 30-luvulla kohdistuneita rotututkimuksia. “On voimaannuttavaa nähdä valkokankaalla hahmoja, joihin voi samaistua, mutta samalla se voi myös avata paljon haavoja.” Ohjelmiston lisäksi festivaalitiimi tekee arvokasta kieleen liittyvää työtä, käännöstöitä ja elokuvien tekstityksiä suomeksi. “On todella tärkeää, että suomeksi tekstitettyjä elokuvia löytyy, koska on lukuisia saamelaisia, jotka ovat menettäneet oman äidinkielensä.”

Keskustelumme ajautuu nopeasti elokuva-alan rakenteisiin, jotka kaipaavat moniäänisyyttä. Ongelmakohdiksi Sunna mainitsee muun muassa vähemmistöelokuvantekijöiden rahoituksen turvaamisen. Norjan Kautokeinossa sijaitseva International Sami Film Institute (ISFI) on noussut tässä lähes korvaamattomaan rooliin, ja toimii saamelaiselokuvien tärkeänä rahoituskanavana valtiollisten elinten, kuten Suomen elokuvasäätiön ja Ylen lisäksi. Festivaalipestinsä lisäksi Sunna työskentelee projektikoordinaattorina ISFI:ssä. “Laadimme muun muassa saamelaiselokuvaohjelmistoja festivaaleille ja tarjoamme aiheeseen liittyvää tietoa. Vuodessa kuratoimme noin 10-15 elokuvanäytöstä.” ISFI:n ansiosta saamelaiselokuvasisällöt ovat lisääntyneet, ja elokuvan tekeminen on viety uudelle tasolle. “Aikaisemmin saamelaiselokuvia on ollut suhteellisen vaikea löytää, kun taas tällä hetkellä saamme kilpailla siitä, tuleeko joku saamelaiselokuva meille vai meneekö se Berliiniin. Tämä on tietysti positiivinen asia!”

Kymmenen vuotta sitten perustettu ISFI ajoittuu saamelaiselokuvien kannalta tärkeään murroshetkeen, 2010-luvun alkuun. Vuonna 2013 ISFI lanseerasi 7 Sámi Stories -nimisen projektin, joka koostuu seitsemästä saamelaisesta lyhytelokuvasta. “Projektissa oli mukana erityisesti nuoremman sukupolven nousevia tekijöitä, ja sen voidaan sanoa käynnistäneen saamelaisen elokuvan uuden aallon. Joukossa oli mukana modernimpaa tarinankerrontaa – ennennäkemättömiä kertomuksia menneisyydestä, rakkaudesta, aikuistumisesta ja  itsemurhista – laaja skaala aiheita, mutta modernilla tarinankerronnalla höystettynä. Minusta olisi hienoa, jos esimerkiksi suomalaisissa kouluissa näytettäisiin kyseistä pakettia.”

Skábmagovat-festivaali

– Alkuperäiskansojen elokuvajuhla Skábmagovat järjestetään 22. kerran 23.-26.1.2020 Inarissa. Elokuvien esityspaikkoina ovat saamelaiskulttuurikeskus Sajos, saamelaismuseo ja luontokeskus Siida ja Skábmagovatin oma, lumesta rakennettu revontuliteatteri. 

– Skábmagovat on maailman vanhin saamelaiselokuvafestivaali ja yksi vanhimmista alkuperäiskansaelokuvafestivaaleista. Kahdenkymmenen vuoden aikana festivaalilla on nähty elokuvia lukuisilta pieniltä ja suurilta alkuperäiskansoilta, ja elokuvia on esitetty yli 90 kielellä. Elokuvien lisäksi festivaali tarjoaa erilaisia oheistapahtumia, kuten festivaaliklubeja ja keskustelutilaisuuksia.

– Skábmagovat-festivaalin taiteellisena johtajan toimii Jorma Lehtola ja tuottajana Taru Arrela. Haastattelun jälkeen Sunna Nousuniemi on jättänyt tehtävänsä festivaalijohtajana.

– Skábmagovat-festivaalin järjestää Saamelaistaiteen tukiyhdistys ry yhteistyössä Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen, Saamelaismuseo ja luontokeskus Siidan, Saamelaisalueen koulutuskeskuksen ja Alkuperäiskansojen elokuvakeskus Skábman kanssa.

Skábmagovat-festivaali on ollut mukana kuratoimassa Institut finlandais’n syksyn elokuvaohjelmistoa.

Skábmagovat-elokuvafestivaali