Institut finlandais esittelee kuukausittain luovien alojen tekijöitä, joiden työ koskettaa nykypäivän Ranskaa ja Suomea. Lokakuussa haastattelimme Tuomas Laitista Pariisin muotiviikkojen aikaan, jolloin Aalto-yliopiston opiskelijoiden showroom oli esillä Institut finlandais’ssa. SSAW-lehden perustaja, aiemmin myös muotisuunnittelijana toiminut Laitinen työskentelee tällä hetkellä muodin lehtorina Aalto-yliopistossa.

Sinulla on vahva ja monipuolinen tausta muodin parissa: Aalto-yliopiston lehtorin viran lisäksi olet työskennellyt muotisuunnittelijana ja ollut mukana perustamassa maineikasta SSAW-lehteä. Miten tärkeäksi koet mahdollisuuden tarkastella muodin kenttää samanaikaisesti useasta eri näkökulmasta? Koetko sen vaikuttavan tapaasi ohjata ja opettaa?

Minä olen ajautunut tekemään erilaisia asioita hyvin orgaanisesti, mikä tavallaan on esimerkki siitä, että vaatetussuunnittelijan kokemuksella ja koulutuksella voi pärjätä monissa toimenkuvissa. Nykyään suunnittelijan on pakko olla monialainen ja ymmärtää monia näkökulmia, sillä vaate on vain pieni osa muotia, ja sen ympärille rakennettu maailma on aivan yhtä tärkeä. Toisaalta stylistin työssä minun on suunnittelijataustani vuoksi erittäin helppo kommunikoida asiaikkaitteni suunnittelu- ja tuotantotiimien kanssa.


Syyskuun muotiviikoilla Institut finlandais’ssa oli nähtävillä Aalto-yliopiston showroom, jossa esiteltiin yhteensä 17 muodin opiskelijan kandi- ja maisterimallistoja. Voidaanko mielestäsi puhua tietystä muotokielestä, estetiikasta tai materiaalisesta lähestymistavasta, joka erottaisi Aalto-yliopiston muista alan kouluista? Kuinka mielekästä on mielestäsi puhua kansallisen identiteetin, historian ja kulttuuriperimän vaikutuksesta muodin maailmassa?

Tämän päivän poliittisessa tilanteessa on mielestäni hivenen vaarallista puhua kansallisista vaikutteista. Uuden sukupolven suunnittelijoiden tausta ei pahemmin poikkea minkään muun Länsi-Euroopan maan nuorten lupausten taustoista. He ovat esim. omaan ikäluokkaani verrattuna jo valmiiksi kasvaneet kansainvälisyyteen. Aallon erottaa muista kouluista usein se, että olemme ennakkoluulottomampia emmekä laita opiskelijoita valmiisiin laatikoihin. He voivat melko vapaasti liikkua miesten- ja naistenvaatesuunnittelun sekä materiaalisuunnittelun välillä. Monissa kouluissa näiden alueiden ympärillä on yhä vahvat raja-aidat.


Suomalaisen muodin ja Aalto-yliopiston muodin laitoksen kansainväliseksi läpimurtovuodeksi on usein mainittu vuosi 2012, jolloin Siiri Raasakka, Tiia Sirén ja Elina Laitinen voittivat yhteismallistollaan Hyèresin muotikilpailun pääpalkinnon. Miten näet nyt tämän ajanjakson, kun tarkastelet sitä kuusi vuotta myöhemmin? Minkälaisia muutoksia opetuksessa on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja mitä toivoisit, että muodin kentällä saavutetaan seuraavan kymmenen vuoden aikana?

Hyères varmasti toi meidät kansainväliseen tietoisuuteen, ja sen jälkeen olemme kasvaneet ja kehittyneet vuosi vuodelta. Meillä ei koskaan ole ollut suurta suunnitelmaa, vaan olemme keskittyneet työhömme ja sen kehittämiseen pitkäjänteisesti, mikä on tuottanut tulosta. Olemme pitäneet melut mahassa hyvin suomalaisittain ja ymmärtäneet, että kyse on pitkän aikavälin kehityksestä ja monessa asiassa olemme vielä alussa. Totta kai vuonna 2012 olimme kaukana siitä tilanteesta, missä olemme nyt, kun muotimaailman vaikuttajat talent scouteista kansainväliseen huippulehdistöön tulevat toukokuussa Helsinkiin katsomaan opiskelikoidemme muotinäytöstä. Muoti on jatkuvassa muutostilassa, ja kymmenen vuoden päähän on vaikea nähdä. Toivottavasti muoti on silloin eettisempää ja kestävämpää ja hyvä suunnittelu statusta tärkeämpää.


Olet usein korostanut haastatteluissa sitä, kuinka tärkeää olisi, että opiskelijat loisivat ensin uraa kansainvälisissä muotitaloissa, ja vasta tämän jälkeen harkitsisivat oman merkin perustamista. Miten tasapainotella toisaalta oman taiteellisen näkemyksen, toisaalta muotiteollisuudesta nousevien lainalaisuuksien ja paineen välillä?

Muotitaloissa työskentely ennen oman merkin perustamista on ensiarvoisen tärkeää. Niissä luodaan kallisarvoisia kontakteja ja ymmärrys siitä, kuinka alan koneisto oikeasti toimii. On myös parempi tehdä ensimmäiset virheensä toisen palveluksessa, kuin omalla taloudellisella riskillä. Työelämä on täynnä kompromissejä niin omaa mallistoaan luovalle suunnittelijalle kuin ison muotitalon taiteelliselle johtajallekin, jälkimmäisellä on vain usein suurempi koneisto takanaan tukena. Muoti ja sitä ympäröivä maailma koskettaa usein taiteen rajapintaa, mutta se on pohjimmiltaan liiketoimintaa.


Sinun ja professori Pirjo Hirvosen mukaantulo Aalto-yliopiston muodin koulutusohjelmaan on usein nähty laitoksen renessanssivaiheena: kansainvälisistä muotikouluista otettiin käyttöön korkeat vaatimustasot ja kritiikin merkitys. Kuinka kiteyttäisit opetusfilosofiasi? Mitkä ovat mielestäsi ohjaajan tärkeimmät piirteet, entä mitä piirteitä arvostat opiskelijassa?

En ole pahemmin ajatellut omaa opetusfilosofiaani, siihen ei suoraan sanottuna ole ollut aikaa. Pyrin näkemään kaikki opiskelijat yksilöinä ja kaivamaan esiin sen lahjakkuuden, mikä tekee kustakin oppilaasta erityisen ja yksilöllisen, ja kannustamaan heitä panostamaan siihen täysillä panoksilla. Opiskelijoissa arvostan avoimuutta, tervettä kriittisyyttä sekä omaa suunnittelua että muotimaailmaa kohtaan ja rohkeutta heittäytyä uusiin haasteisiin.


Aalto-yliopisto ja Institut finlandais aloittavat residenssiyhteistyön vuonna 2019. Mitä koet, että residenssijakso Pariisissa voi parhaimmillaan tarjota opiskelijalle?

Pariisi on yhä se kaupunki maailmassa, jossa muoti on vahvimmin läsnä, ja se on olennainen osa kaupunkikulttuuria. Residenssijakso voi avata opiskelijan silmät monella tavalla ja tarjoaa loistavat puitteet opinnäytemalliston taustatutkimukselle. Pariisi on täynnä kätkettyjä aarteita markkinoista museoihin, gallerioihin ja konserttipaikkoihin, ja minusta on tärkeää, että jokaisella residenssiin tulevalla opiskelijalla on mahdollisuus löytää oma Pariisinsa.


Jos itse pääsisit nyt maisterivaiheen opiskelijana residenssiohjelmaan Pariisiin, miten käyttäisit aikaasi Pariisissa?

Olen asunut vuosia Pariisissa ja aloin viettää yksin aikaani kaupungissa jo teini-ikäisenä. Luulen, että olisin nykyään hyvin samanlainen nuori kuin silloin. Vaeltelisin muotitalojen liikkeestä toiseen tutkimassa vaatteita, etsisin kirpputoreilta vanhoja lehtiä ja kirjoja, yrittäisin päästä ilman kutsuja livahtamaan muotiviikkojen näytöksiin ja hengailisin vastaavanlaisten haaveilijoiden kanssa Pop In -baarissa Rue Amelot’lla, joskin siellä kaikki taitavat olla nykyään kaltaisiani keski-ikäisiä.

Kenet nimeäisit inspiroivimmaksi hahmoksi suomalaisen muodin ja muotoilun kentällä?

Meillä on valtava määrä rakastettuja klassikoita Vuokko Nurmesniemestä, Ilmari Tapiovaaraan, Eero Aarnioon ja Alvar Aaltoon, mutta nyt on jo aika jollekin uudelle. Kaikki suomalaisen muotoilun uranuurtajat olivat aikanaan todellisia kapinallisia ja nuorissa suomalaisissa suunnittelijoissa ainakin muodin osalta on samaa luovaa hulluutta ja halua raja-aitojen rikkomiseen.

Kuva: Chris Vidal Tenomaa

Share