Harvaan asutussa Suomessa metsää riittää. Asukasta kohden sitä on lähes viisi hehtaaria peittäen yhteensä noin 73 prosenttia koko maan pinta-alasta. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen kansallismaisema on kuitenkin läpikäymässä suuria rakenteellisia muutoksia: puhutaan maaseudun tyhjenemisestä, jopa hallitsemattomasta kaupungistumisesta. Muutokset heijastavat vahvasti myös ikärakenteiden alueellista hajautumista ja sukupolvien väliin muotoutuvia kuiluja. Mitä metsänomistajuus ja metsä ylipäänsä symboloi nykypäivän ydinkeskustassa viihtyvälle, vuokralla asuvalle sukupolvelle? Miten käsitellä tätä muuttunutta suhdetta rakkaaseen kansallismaisemaamme uusin tavoin? Valokuvaaja ja kuvataiteilija Jaakko Kahilaniemi vastasi muun muassa näihin kysymyksiini tapaamisemme aikana.

Hakaniemenrannassa sijaitsevasta asunnosta avautuu hieno näkymä keväiseen Eläintarhanlahteen. Kolmekymppisiään viettävä Jaakko Kahilaniemi valmistautuu päivään aamupuurolla, jota syödessään hän jutustelee samalla kanssani avokeittiöstä. Hän kertoo kevään olevan kiireinen: Italiassa järjestettävän Fotografia Europea -tapahtuman lisäksi tiedossa on Englannissa järjestettävä Format-festivaali. Ja tietysti huhtikuinen osallistuminen Circulation(s) European Young Photography -festivaaleille Pariisissa, jonka myötä instituutti lanseeraa uuden IF Studios -vierailuohjelman valokuvauksen saralla. Lukuisista ulkomaan kutsuista huolimatta Jaakko haluaa minimoida ulkomaanreissut. “Mietin paljon tekemisiäni ilmastonmuutoksen kautta, jota myös mun uudet duunit käsittelee. Poden kuitenkin suurta dilemmaa siitä, että mitä voi tai edes kehtaa tehdä. Toki haluan mennä mun uralla eteenpäin, mut tuntuu, että jos meen jatkuvasti promoamaan mun töitä ulkomaille, niin se puhuu sitä vastaan. Se on aika ristiriitaista.”

Ennen opintojaan Aalto-yliopiston valokuvauslinjalla, Kahilaniemi opiskeli Turun AMK:n Taideakatemiassa valokuvausta vuosina 2010-2014. Hän alkoi Turun vuosinaan tutkia ja käsitellä valokuvauksen kautta omaa taustaansa ja lapsuudenmaisemiaan, Jaakon omin sanoin metsäläisyyttä. Harhailemme hetken yhdessä Google Mapsissa, josta löydämme hänen isänsä kotipaikan Enokunnan, ja sen läheisyydestä suvun mukaan nimetyn Kahilaniementien. Koneella vilisee kuvia Jaakon kotimaisemista, mummolasta ja huoneesta, joka on täynnä täytettyjä eläimiä. Ymmärrän helposti kuvien välittämän symboliikan, ne näyttävät ja tuntuvat yllättävän tutuilta.

Jaakko Kahilaniemi – Frozen And Forgotten Ones (100 Hectares of Understanding, 2017)
Jaakko Kahilaniemi – Colliding Generations (100 Hectares of Understanding, 2017)
Jaakko Kahilaniemi – Family Reunion (100 Hectares of Understanding, 2015)

“Oon aina halunnut asua kaupungin keskustassa. Vaikka mulla on itsellä ollut aina halu päästä pois pikkukylästä ja maaseudulta, metsään liittyvät aihepiirit ovat aina kiinnostaneet. Kaupunkiin asettumisen jälkeen maaseutu ja tutut maisevat tuntuivat kyllä tosi vierailta.” Jaakon teossarja 100 Hectares of Understanding viittaa valokuvaajan perimään sadan hehtaarin metsäpalstaan, jota kohtaan hän on tuntenut etäisyyttä. “Valitsemani polku taiteen parissa metsänhoidon sijasta on erkaannuttanut mua aika paljon tosta maailmasta. Kyseessä on vieraus, outoudentunne. Miten ne paikat voivat olla sellaisia kuin ovat?” Luonto ja metsä ovat olleet aiemminkin läsnä Kahilaniemen töissä. Taideakatemiaan lopputyönä syntyi valokuvaajan Tapiola-niminen valokuvasarja. “Mun koko nimi on Jaakko Simo Tapio Kahilaniemi. Isän nimi on myös Tapio.” Tapiola tarkoittaa Kalevalassa metsää, Tapio taas metsän kuningasta.

Vuonna 2018 Jaakko valittiin arvostetun Hyères-festivaalin finalistiksi, jonka jälkeen hän voitti Amsterdamin ING Unseen Talent Award -kilpailun. Samoihin aikoihin hän alkoi työstämään uutta valokuvasarjaa, Nature Like Capital, jonka kautta hän pyrkii kuvastamaan ihmisten välitöntä tai välillistä vaikutusta ilmastonmuutokseen, ja sitä miten se näkyy luonnossa. Jaakko esittelee minulle töitä koneeltaan. “Tässä duunissa näkyy viime kesän Pyhänrannan metsäpalot, jotka eivät suoraan ole ihmisen aiheuttamia, mutta välillisesti ihmisellä on vaikutusta ilmaston lämpenemiseen ja sen kautta metsäpalojen yleistymiseen.” Tässä toisessa työssä näkyy taas viisi istuttamaani oliivipuuta. Tiedän, että oliivipuu ei pärjää talven yli näillä leveysasteilla, mutta kenties 50 vuoden päästä tilanne on eri. Teoksessa näkyvä punainen viiva näyttää reitin, jonka oliivipuut ovat kulkeneet Euroopan läpi Kreikasta Tampereen Plantaagenin kautta Teiskon metsiin.”

Jaakko Kahilaniemi – Fistful Of Peace (2018)
Jaakko Kahilaniemi – All Play Everyday (2018)

Uusien teosten kautta voi huomata valokuvaajan muuttaneen perspektiiviään; metsästä on tullut anonyymi, jopa kliininen. Henkilökohtainen tutkiminen on muuttunut analyyttisemmäksi, rakenteelliseksi tarkkailuksi, miten metsää kohdellaan omistamisen ja pääoma-ajattelun myötä? Mitä ihmiskunta on tekemässä rakkaille mailleen ja mannuilleen? Tapiola-sarjasta lähtenyt valokuvaajan kiinnostus metsän ymmärtämiseen ja visualisointiin jatkuu muuttaen ajan saatossa muotoaan.

Jaakko Kahilaniemi osallistuu Festival Circulation(s) -tapahtumaan, joka järjestetään Pariisissa 20.4-30.6.2019.

Lisätietoja:
Festival Circulation(s)
Jaakko Kahilaniemi