Suomen Ranskan instituutti nostaa esiin kuukausittain luovan alan tekijöitä, joiden työ koskettaa nykypäivän Ranskaa ja Suomea.

Maison Louis Carré on Alvar Aallon vuonna 1959 suunnittelema huvila galleristi Louis Carrélle ja hänen vaimolleen Olgalle. Tämä kokonaistaideteos ja modernistisen suunnittelun helmi on ainut Ranskassa sijaitseva Alvar Aallon suunnittelema rakennus.

Maison Louis Carrén johtaja Ásdís Ólafsdóttir esittelee talon kautta Alvar Aallon kiehtovaa maailmaa, avaten talon historiaa ja näkemyksensä pohjoismaisen muotoilun nykytilasta.

Olet toiminut Maison Louis Carrén johtajana vuodesta 2006, jolloin talo avattiin yleisölle. Miten olet päätynyt työskentelemään Alvar Aallon ja suomalaisen muotoilun parissa?

Olen syntynyt Islannissa, ja tullut Ranskaan taidehistorian opintojen perässä. Väitöskirjani aiheena oli Alvar Aallon huonekalusuunnittelu ja muotoilun kansainvälinen levittäminen, minkä puitteissa päädyin yhteistyöhön Alvar Aalto -säätiön ja -museon kanssa.

Olga Carrén menehdyttyä vuonna 2003, talon perilliset laittoivat Maison Louis Carrén myyntiin. Vierailin tuolloin talossa useamman kerran Alvar Aalto -säätiön kanssa. Lopulta vuonna 2006 Suomen Kulttuurirahasto teki talosta ostopäätöksen. Olin mukana talon irtaimiston inventaariossa ja suunnittelussa koskien talon avaamista yleisölle.

Kuva S. Hernandez -näyttelystä. Kuva: Kaminoto

Rajapinta yksityisen ja julkisen tilan välillä, ja erityisesti näiden kahden välisen rajan hämärtyminen, luo tilaan mielenkiintoisen tunnelman. Ketkä kuuluvat talon kävijäryhmään?

Aivan ensimmäinen vierailija oli Japanista – japanilaiset rakastavat Alvar Aaltoa! Joukossa näkyy usein myös ranskalaisia arkkitehtejä, joille Aalto tuttu nimi alan puolesta. Talo on myös merkittävä kohde arkkitehtuurin opiskelijoille tilasuunnittelun, materiaalien käytön ja erityisesti luonnonvalon kannalta.

Alvar Aallon käyttöesineiden sekä alkuperäisen sisustuksen huolellinen säilyttäminen on ollut merkittävä osatekijä talon yhtenäisen ilmeen säilyttämisessä. Persoonallinen ilme ja tavarat luovat illuusion edelleen asuttavasta talosta. Yleisilme saattaa vierailijan 50- ja 60-luvuille tutustumaan talossa asuneen pariskunnan kotielämän tunnelmaan ja puitteisiin.

Pohjoismaissa talo mielletään puhtaammin asumiseen. Muotoilu koetaan yleisesti olevan demokraattisempaa ja saavutettavampaa kuin Ranskassa: yhteiskunnasta suuremmalla osalla on mahdollisuus hankkia designia.

Miten kuvailisit pohjoismaisen ja ranskalaisen muotoilun eroja, erityisesti mitä tulee ihmisten lähestymistapaan?

Ranskassa muotoilu on vahvasti kytköksissä käsitykseen edustamisesta. Talon ja kodin käsitteet ylittävät sen pohjoismaisittain perinteiset määritelmät: vieraiden vastaanotto ruokasalin ja seurusteluhuoneen saattelemana koetaan erityisen tärkeäksi. Myös yhteiskunnallinen asema välittyy muotoilun kautta. Designin hinta on yleisesti korkeammalla Ranskassa, mikä itsessään vaikuttaa ihmisten kulutustottumuksiin.

Pohjoismaissa talo mielletään puhtaammin asumiseen. Ihmisten vastaanottaminen kodissa on myös tärkeä elementti, mutta talo on ennen kaikkea koti, yksityinen tila, jossa vietetään paljon aikaa. Muotoilu koetaan yleisesti olevan demokraattisempaa ja saavutettavampaa kuin Ranskassa: yhteiskunnasta suuremmalla osalla on mahdollisuus hankkia designia. Design edustaa myös hyvää laatua ja ajattomuutta, minkä vuoksi siihen panostetaan.

Nykypäivänä tilanne on kuitenkin muuttumassa. Pohjoismaiset suuntaukset ovat saapumassa myös Ranskaan – niin esteettisestä näkökulmasta kuin arjen aktiviteettien vaivattomuudenkin puolesta.

Aallon ja Artekin historiallinen painoarvo ja merkitys eivät ole aikojen saatossa hälvenneet, ja suomalaista muotoilua kritisoidaan ajoittain sen ongelmista uusiutua. Miten näet nykypäivän pohjoismaisen suunnittelun tilan?

Vahva identiteetti ja historiallinen painoarvo eivät välttämättä luo helppoja edellytyksiä nuorille suunnittelijoille – tämä koskettaa erityisesti suomalaisia ja tanskalaisia suunnittelijoita. Menneisyyden kohtaaminen voi olla todellinen haaste uusille sukupolville, ja tuoreen näkökulman ja lähestymistavan löytäminen ei ole välttämättä aina vaivatonta. Pohjoismaisissa muotoilun tila on kuitenkin hyvä, ja alalla on paljon aktiivisia tekijöitä. Kansainvälistymisestä on kuitenkin tullut itseisarvoista, ja ajatus kansallisesta identiteetistä muotoilun saralla on jäämässä marginaaliseksi seikaksi.

Lokakuussa 2017 Maison Louis Carréssa järjestettiin Ilkka Suppasen näyttely, joka on yksi suomalaisen muotoilun kärkinimistä. Näyttely koostui Italiassa – jossa Suppanen tällä hetkellä asuu ja työskentelee – valmistetuista lasitöistä. Yhtenä teoksena näyttelyssä oli teos Burning Aalto : kyseessä on Aallon kolmijalkainen klassikkojakkara 60, jonka ympärille oli työstetty metallinen kuori, joka jäi ainoana jäljelle, kun teos sytytettiin palamaan. Suppanen kertoi minulle suuresta ihailustaan Aaltoa kohtaan, ja koki pystyvänsä teokseen koska tunsi olevansa vapautunut Aallon työnjäljestä oman identiteettinsä vahvistumisen myötä.

Kuva Laëtitia Badaut Haussmannin näyttelystä. Kuva: Martin Argyroglo

Mistä vuoden 2018 ohjelmisto koostuu?

Seuraava näyttely rakentuu vuonna 1967 lanseeratun Alvar Aalto –palkinnon ympärille. Joka toinen tai kolmas vuosi palkinnon saa innovatiivinen arkkitehti, joiden töissä Aallon vaikutus näkyy tavalla tai toisella. Viimevuotinen palkinto myönnettiin kiinalaiselle arkkitehdille Zhang Kelle. Myöhemmin syyskaudella näytteille tulee suomalaisen taidemaalarin Viggo Wallensköldin henkilökuvia..

Tämän kevään suuri tapahtuma on tietysti Cité de l’architecture et patrimoine -museossa järjestettävä Alvar Aallon retrospektiivi. Maison Louis Carré on antanut näyttelyyn lainaksi muun muassa huonekaluja ja piirustuksia. Lisäksi järjestämme kerran kuussa yhteiskuljetuksen Citén ja Maison Louis Carrén välillä. Tämä on ensimmäinen kerta 30 vuoteen, kun Ranskassa järjestetään Aallon retrospektiivi. Tämä on loistava tilaisuus ranskalaiselle yleisölle tutustua Alvar Aallon töihin.

Mikä on Maison Louis Carrén lisäksi Aallon suunnittelemia suosikkikohteitasi?

Niitä on tietenkin lukuisia. Jos puhutaan yksityisomistuksessa olevista taloista, Suomessa sijaitseva Villa Mairea on fantastinen. Itä-Suomessa sijaitseva Imatran kirkko on myöskin ihastuttava – rakennuksen avaruudessa ja valoisuudessa on paljon yhteistä Maison Louis Carrén kanssa.

Ominaista Aallon arkkitehtuurille on sen vahva kontekstisidonnaisuus: ympäristön lisäksi myös sen käyttäjät on otettu huomioon. Hän otti huomioon myös rakennuksen kehittymisen ajassa, mikä tekee hänen suunnittelustaan ajatonta. Tästä johtuen Aallon vuosikymmenien takaiset teokset tuntuvat edelleen nykyaikaisilta ja ajankohtaisilta.

Hyvänä esimerkkinä tästä on Maison Louis Carré, joka sijaitsee erittäin ranskalaisessa, Île-de-Francen kumpuilevassa ympäristössä. Aalto otti hyvin yksityiskohtaisesti huomioon sekä rakennuksen ympäristön haasteineen että talossa asuvan pariskunnan elämäntyylin, johon kuului sekä vieraanvaraisuuden että yksityisyyden vaaliminen. Lopputuloksena on erittäin tasapainoinen ja viimeistelty risteymä kahden eri kulttuurin ja voimakkaiden persoonallisuuksien omaavien henkilöiden välillä.

Maison Louis Carré

Kuva: Lucie Jean